Saavuimme Jyväskylään Tuomiojärven rannalle, jossa vesi hohti violettina kauniin auringonlaskun aikana. Sauna lämpesi pariinkin otteeseen ja kylpijöitä riitti vanhoista ystävistä uusiin tuttavuuksiin, välillä jopa ruuhkaksi asti. Kaulasen Sampo ja Fazer avustivat matkaamme salmiakilla. Kun rantaan rysähti kuusi laatikollista suomalaisia salmiakkimakeisia, olo oli samalla kiitollinen, sekä kauhunsekainen. On ollut yllättävää huomata, miten hyvin suomalainen salmiakki maistuu maailmalla lukuisista irvistelevistä Youtube-videoista huolimatta.
Seuraavana iltana karautimme Helsingin uimastadionille avustamaan Helsinki City Triathlonin talkootöissä. Samuli oli aiemmin pilke silmäkulmassa heitellyt ajatusta molempien osallistumisesta triathloniin. Hänen yllätyksekseen Oskari monen vuoden urheilemistauon jälkeen lopulta suostui vedonlyönnin seurauksena. Vedon tulos ja seuraukset raportoidaan mahdollisesti myöhemmin. Niin sitä mentiin. Matka oli tervakeuhkoiselle satunnaisliikkujalle vähintäänkin riittävä, mutta ajan puolesta ei viimeisten joukossakaan oltu. Tunnelma lopun illan osalta oli loistava. Saunasessiot Hietaniemen rannassa kruunasivat Suomen viimeiset tunnelmat hienosti.
Seuraava yö vietettiin Tukholman laivalla, saavuimme päivällä “pirteinä” Tukholman satamaan ja menimme Långholmenin rantaan viettämään aikaa. Alku ei ollut lupaava, sillä kahdestakin suunnasta meitä oltiin häätämässä pois. Onneksemme aurinko paistoi ja sauna kiinnosti ihmisiä positiivisen paljon, näin ollen olimme tärkeä osa Långholmenia. Yöksi ajoimme Karlstadiin, lähelle Norjan rajaa, sekä Osloa.
Reissun ensimmäinen todellinen tulikoe koettiin Oslossa, kun vettä tuli kaatamalla suurimman osan illasta. Ihmetykseksemme,. Porukkaa riitti silti mukavasti ja yksi Oslossa asuva suomalainenkin lauteille saatiin.Seuraava etappi oli Göteborg, jossa kelit olivat Oslon etapin kaltaiset. Yön nukuimme Halmstadissa, josta seuraavana päivänä ajoimme Malmön kautta Kööpenhaminaan.
Långholmen beach 🙂