Olen nähnyt viimeisen neljän kuukauden aikana enemmän uutta, kuin näkisin neljässä vuodessa kotikonnuillani. Eräs mies sanoi minulle uimahallin saunassa: ”Vanhana et kerro pankkitilisi saldoa, vaan kerrot niitä seikkailuja mitä elämäsi aikana olet kokenut”. Mielestäni hyvin sanottu ja aion totella vanhan miehen sanoja.
Vaihto-opiskelualueeni Cadizin maakunta koostuu viidestä keskuksesta: Cadiz, San Fernando, Puerto Real, Chiclana de la Frontera ja Puerto de Santa Maria. Alueella asuu 400 000 ihmistä, joista 122 000 pääkaupunki Cadizissa.
Sopeutuminen Cadizin opiskelijaelämään alkoi heti ensimmäisenä iltana. Suunnattiin Oskarin ja Petrin kanssa juhlistamaan yhteistä viimeistä iltaa, joka oli samalla minulle ensimmäinen. Olo oli haikea, mutta odottava elämän hienoimman kuukauden jäljiltä. Aamulla pojat kiiruhtivat samoilla silmillä lentokentälle ja minä jäin tottuneesti nukkumaan saunan lauteille. Tajusin olevani yksin oudossa kaupungissa huomiota herättävän saunakärryn kanssa. Ilmiselvää oli, että yhdistelmä on pidettävä uuden kaupungin puolella Atlantin rannalla, sillä vanhan kaupungin kujat ovat turhan ahtaita. Halu oikeaan asuntoon oli kova, tyttöjen lisäksi aloin näkemään unia myös puhtaista vaatteista, suihkusta, vessasta, sängystä, sohvasta, jääkaapista..
Kavereiden ja asunnon metsästyksessä kuluikin ensimmäiset pari viikkoa. Hankalalta tuntui asioida asuntovälittäjien kanssa, espanjan ollessa käytännössä ainoa kieli. Salsaa, saunaa, baari-iltoja ja koulua sopivassa suhteessa pitivät mielen vireänä. Nopeasti kävi selväksi vaihto-opiskelijoiden avoimuus ja loistava yhteishenki, he auttoivat myös asunnon etsimisessä. Etenkin meksikolaisten asenne opiskelua, työelämää ja toisia ihmisiä kohtaan on saanut ihon kananlihalle, heillä hymyä ja menoa riittää niin opiskeluun kuin vapaa-aikaankin.
Mielenkiintoisin persoona kuitenkin löytyi saunani viereltä aina iltaisin, kun viereeni tepasteli vaeltajan reppu selässä puolalainen koditon mies. Juttelimme päivittäin pari tuntia elämän hienouksista, vertailimme omiamme. Hän halusi olla vapaa ja ihmetteli kovasti miksi olen hommaamassa asuntoa, kun minulla on jo täydellinen asunto merenrannalla. Hän nukkui yhdellä sisäpihalla, jossa ei edes sateen sattuessa pahasti kastuisi, ja mikä parasta poliisitkaan eivät häirinneet. Kiertelimme kaupunkia Marion kanssa, hän näytti parhaimmat/halvimmat paikat koko Cadizista. Jälkeenpäin vaihtarikamut ovat kyselleetkin: ”miten voit Samuli tietää nämä paikat vaikket ole kauaa edes täällä ollut?”.
Kun puheeksi tuli matka kotikonnuilta Cádiziin, niin jostain syystä Suomipojan kangertelevaa Englishiä keräännyttiin suut ammollaan kuuntelemaan. Useaan otteeseen sain huomata kavereiden reaktioista, etteivät he usko saunatarinaani. Onneksi kuitenkin todistusaineisto oli mukana ja saunavaunun löylyistä monet epäuskoisetkin ovat päässeet nauttimaan. En olisi koskaan uskonut, että tällainen #saunaroadtrip matka voi yhdistää niin paljon kansalaisuuksia. Suomi tunnetaan sanoista: joulupukki, Kimi Räikkönen, lumi, yötön yö, kylmä ilma ja pelottavan kuuma sauna. Saunasta Suomi saisi olla vieläkin ylpeämpi ja ennenkaikkea sen terveysvaikutuksista.
Espanjalainen kulttuuri on jo alkanut tarttua. Täällä syödään myöhään illalla, kun tilaa tortillan niin ei saa sipsiä, vaan perunaa ja kananmunaa. Suomessa on jääkiekko, täällä jalkapallo tuplatulla intohimolla. Nyt on tullut aika yhdistää suomalainen ja espanjalainen kulttuuri. Cadizin yliopisto on kulttuurien yhdistämisestä innoissaan, katsotaan mikä on vastaanotto paikallisilla ihmisillä ja Suomen päässä. Palataan pian ja pidetään toisistamme huolta, lämpöä unohtamatta.