Tanskasta Saksaan

Tanskasta Saksaan

Sillalla!

Sillalla!

Malmön ja Kööpenhaminan välillä kulkee silta. Sen yli ajaminen kestää noin viisitoista minuuttia. Yhdistelmämme kustannus moiseen lystiin on 104 euroa. Makia homma. No, Tanskassa oltiin. Kööpenhamina on kaunis ja erittäin looginen kaupunki. Veden varassa lilluvaa kaupunkia on erittäin helppoa seurata kartasta pitämällä silmällä vesistöjen muotoa ja vertaamalla sitä mantereeseen. Huono ilma latisti tunnelmaa, rannat olivat tyhjillään, matkustajat väsyneitä, sekä kurkkua kuivasi. Lopulta kuitenkin löysimme mukavan paikan rannalta keskustan läheisyydestä, jossa pääsimme saunottamaan mukavaa uintia treenaavaa pariskuntaa, jonka saimme lauteille houkuteltua.

Kun Kööpenhaminassa tiedustelimme paikallisilta ihmisiltä vinkkejä, minne suomalaisten matkamiesten kannattaisi suunnata, neljä viidestä ehdotti ensimmäisenä Christianiaa. Se kuulemma näyttäisi meille jotain, mitä ei ainakaan Suomessa tavanomaisesti näe. Toden totta, aidattu ja suljettu, sekä graffiteilla ja muulla taiteella maustettu kaupunginosa aivan keskustan tuntumassa oli eräänlainen elämys. Valokuvaaminen, sekä juokseminen oli kiellettyä, kannabista kauppaavia kojuja koristivat armeijasta tutut nave-verkot, ilmassa tuoksui saunavasta ja kaikenikäisiä aikuisia lappasi sisään, kuin Raksilan jäähalliin. Yksien oluiden jälkeen jätimme taidekaupungin taakse ja lähdimme keskustaan etsimään normaalimpaakin juttuseuraa. Paikallinen nuori heppu opasti meidät pienelle kadulle, jonka varrella olevien diskoteekkien viiden kruunun vodkashotit olivat houkutelleet paikalle roimasti paikallisia ihmisiä ja hauska ilta jatkui yli Suomen valomerkkien.

Pienoinen Tanska oli hetkessä ohitettu, kun saavuimme Rødbyn satamaan. Laivamatka Puttgardeniin kesti vajaan tunnin ajan, rokottaen matkakassaamme uudella saturaisella. Puttgardenista hurautimme suoraan etelään päin ja lopulta saavuimme Irwin Goodmaninkin laulussaan ylistämään Hampuriin. Reeperbahn osoittautui olemaan paljon muuta, kuin saksalainen synnin tyyssija. Musiikki pauhasi, ihmisillä oli silminnähden hauskaa, ravintoloiden sisäänheittäjät teroittivat verbaalisia kykyjään ja valot välkkyivät. Kuitenkin Kentucky Fried Chickenistä ostettu kylpytynnyrillinen rasvassa kyllästettyä kananpoikaa sai reissumiehet niin kuvottavaan olotilaan, että yhden weissbierin jälkeen olimme täysin vuoteen omia.

Koska Hampurin kadut ovat ahtaita ja täyteen pakattuja, jouduimme etsimään saunomispaikkaa muualta Saksasta. Koska seuraava pysähdyspaikka tulisi olemaan Hollanti, jatkoimme matkaa länteen päin. Noin sata kilometriä ennen rajaa, poikkesimme tieltä umpimähkään kartan osoittamalle pienelle järvelle. Onneksemme se osoittautui valtavaksi wakeboard-ratakeskukseksi pienessä kylässä keskellä ei-mitään. Saunan lauteille saatiin porukkaa ja auringonpaiste kruunasi onnistuneen paikkalöydön. Samuli kävi vielä viimeisillä minuuteilla ennen keskuksen sulkemista hyppäämässä laudan selkään, kruunaten kokemuksen Saksasta entistäkin miellyttävämmäksi.